Nyt on vatsa pullollaan ja ihana istua sohvalla läppäri sylissä. On mun oman laatuajan, tämän päiväkirjan aika. Mieli on hyvä ja olo rähjäinen. Flunssa uhkailee tulollaan, nokka ja silmät vuotavat kilpaa. Aamulla oli vielä ihan ok, mutta veltto olo. Arvelin lötköilyn olevan seurausta eilisestä serkkujen kokoontumisajoista, mutta noup. Iltapäivällä koko ruho oli kuin lihanuijan alla pehmitetty mötkäle.
Ilta serkkujen ja heidän kumppaneiden kanssa oli loistava. Nautin jokaisesta hetkestä valtavan paljon. Olin kiitollinen ja iloinen kumpanistani, joka jaksoi sitkeästi olla rinnallani vaikka hän oli ihan raato flunssan vuoksi. Porukka oli iloista ja ilmapiiri oli kevyen kuplivaa. Puheensorina paljasti innokkaan kuulumisten vaihtamisen. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia ja sauna. Heti alkuillasta kävimme ihastelemassa serkun crossipyörää ja vähän myöhemmin serkkupoika ilahdutti opettamalla mua ja kumppaniani potkimaan nyrkkeilysäkkiin. Se oli hauskaa ja hetken päästä (+2 siideriä) oli niin notkea olo, että olisin voinut liipaista kurkipotkun siihen säkkiin. Ilta täyttyi musiikilla, toisen serkku tarjosi pienen privaatin livekeikan, kun hän soitti kitaraa ja lauloi meille. Viisareiden kipittäessä pikkutunneille päädyimme tanssimaankin porukalla.
Siinä missä kokoonnuimme serkkujen kesken, on täälläkin jälleen omat kokoontumisajot numero II menossa. Kissat tulivat kylään. Näihin päiviin on mahtunut jälleen reipasta ravia ja kynsillään kipittäviä koiria. Silti tällä kertaa paljon on toisin, ryhmä rämä päätyi jo ensimmäisenä iltana loikoilemaan yhdessä olkkarissa. Ilona ja herrasmies nukkuivat sohvalla jopa vierekkäin. Ihanaa. Oikeasti. Tämä on niin ihanaa, kun on lauma ötököitä yhdessä. Niiden touhut on paljon hauskempia, kun porukassa on monta muuttuvaa tekijää. Varsinkin kun me ihmiset sekoitamme pakkaa hihkumalla, että ”kato kato, toi on söpö!” ”kato, ne nuuskii toisiaan!”. Niinpä kerran jos toisen tilanne leviää käsiin kuin haulikon patit, koska eläimet luulevat käytöksemme tarkoittavan jonkin sortin poikkeustilaa. Silloin syntyy pieniä kaaoksia, joissa hetkessä feng shui vaihtuu räkiviin kissoihin ja parkettia kuoriviin koiriin. Ja mitä me teemme? ”Ai niin, meidän piti olla rennosti!” Olkapäät alas ja vetelä asento. Leukaperät on kovilla teeskenneltyjen jättihaukotusten myötä.
Olohuoneen lattialla pyörii selällään ja mahallaan varsin kaunis paparazzi kuvaamassa luontokuvia. Äänistä päätellen muutama hyvä bongaus on tarttunut linssiin. Mun puolesta kello on sen verran, että ei tarvi enää teeskennellä haukotuksia. Toivottavasti aamulla olisi parempi olo, kun töihin on pakko mennä.