Muutama päivä on ollut aika vilskettä. Vaikka vauhtia on piisannut, se ei ole näkynyt liikenopeudessani. Perjantain ja sunnuntain välisenä aikana yritin kolme kertaa voittaa jumppaohjaajan varsin heikoin tuloksin. Itse asiassa lopputulos on se, että aikuisten oikeasti istuminen, seisominen, makaaminen, kävely ja pään kääntäminen avaavat eteeni tähtitaivaan. Sattuu siis ihan sepenä.
Tänään kuitenkin onnistuin kinkkaamaan itseni kaupunginteatteriin katsomaan Ilari Johanssonin stand up-esityksen. Se mies on hulvaton! Hän kutkutteli nauruhermojani niin, että välillä ulvoin suoraa huutoa. Poikani sanoi, että muuten oli kivaa, mutta hän ei kuullut kaikkea mitä Johansson sanoi, koska nauroin niin kovaa. En ole varma kuulinko minäkään. Puoliajan jälkeen räjähdin nauramaan pelkästään siksi, että se mies käveli lavalle. Uskoisin, että aika monelle on joskus käynyt niin, että alkaa nauraa eikä saa sitä loppumaan inhimillisessä ajassa. Tällä kertaa sitä kesti kaksi tuntia, tosin hyvästä syystä. Olen miettinyt jo aiemminkin, että mitä siinä oikeastaan tapahtuu, kun mopo karkaa käsistä.
Ensin tilanteessa täytyy olla jotain sellaista, mikä johtaa mielessä vastustamattomaan huvittuneisuuteen. Hymyilet ja ehkä nyökkäilet tai sanot, että ”joo, niin on, olen samaa mieltä, kiva juttu, tms.”. Sitten se ei vaan lopu ja aiheuttaa naurajan lisäksi sen kuulijalle kiusallisen olotilan. Hymyn lisäksi alat hörähdellä kuin käyntiin vedettävä ruohonleikkuri. Suupielet alkavat levitä vaakatasossa sen näköisesti kun istuisi jumikakalla. Tämän jälkeen esirippu aukeaa paljastaen sekä ikenet että purukaluston poskihampaita myöten. Siinä vaiheessa olo on kuin apinalla.
Luukku aukeaa ja kitarisa heiluu kuin kirkonkello. Samalla ruohonleikkuri starttaa ja räjähtää nauruksi muuttuen hetken päästä hengityskatkoksiksi, korahteluksi ja yskänpuuskiksi. Lopuksi kurkusta kuuluu tikahtunutta pihinää. Uuden hengenvedon, käsiviittomien ja ehkä muutaman yökkäyksen avulla tilanne rauhoittuu hetkeksi niin, että sen voi saada jälleen hallintaan.
Kokemukseni mukaan tuolloin on parasta poistua paikalta niin pian kuin mahdollista. Nimittäin jos esirippu aukeaa uudestaan, kertaalleen rääkätyt lantionpohjan lihakset eivät välttämättä enää jaksa tehdä työtä käskettyä.
Hemmetin Johansson. Sitä minä vaan, että mun apina on nyt tosi lähellä ruohonleikkuria.