Siis WAU mikä päivä!
Aamu alkoi auringonpaisteessa, kun ihana mutakakkuystävä valaisi tuliaisellaan työhuoneeni. Hän toi kertalaakista kaksi kakkua. Toinen oli mulle ja toinen lopulle työyhteisölle (9 henkilöä). Suoraselkäisenä henkilönä pökötin mutakakku kädessäni vaatekaapilleni ja piilotin sen reppuuni. Työkaveri istui nojatuolissa todistamassa ruuan piilottamista ja muistutin häntä, että minun mutakakkua ei syö kukaan muu kuin minä. Repussa lymyilevä herkkupala teki minusta työkyvyttömän. Hetkeä myöhemmin olin silminnähden paremmassa kunnossa, kun kävin varastamassa kahvihuoneen pöydältä muiden mutakakusta pari siivua kakkua.
No, siinä kävi kuitenkin niin, että repusta alkoi kuulua päivän mittaan huuteluita, että ”olet röyhkeä, ahne possu!” (yksi ystävä osaa laulaa ton sellaisella uutistenlukijaäänellä). Niinpä loppujen lopuksi kaivoin laukusta kakun, vein sen dramaattisin elkein taukotilan jääkaappiin ja ilmoitin isoon ääneen, että jaan oman kakkuni. Hampaat irvessä valehtelin työkavereille, että oikeasti haluan jakaa kakkuseni muiden kanssa. No en todellakaan halunnut! Sikamaisen paskamainen, armoa tuntematon omatuntoni rääkkäsi mut miltei hengiltä, kunnes annoin periksi. Pidin kuitenkin puoleni ja söin kakusta yli puolet.
Mutakakku toi tullessaan muutakin hyvää. Työtoverit saattavat luulla, että syön terveellisesti, koska melkein poikkeuksetta syön joka päivä lounaaksi puuron. Mutta he eivät tiedä sitä, että puuro on alkupala ja varsinaisen lounaan syön ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tänään mulla oli lounaaksi Fazerin sininen suklaalevy. Mutta kiitos ajattevaisen mutakakkuystäväni, söin mutakakkua aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Niinpä sininen hetkeni odottaa minua huomenna. Sanoisinko, että mulla pyyhkii hyvin.
Pientä hauskuutta oli muutenkin tarjolla. Meidän toimistolla pyörii sellainen patterinkorjaaja termostaattimies. Eilen se tuli mun huoneeseen ja sai minut rysän päältä kiinni kun nauroin puhelimeen niin, että meinasin tikahtua. Totesin, että rankkaa on tämä duuni. Hän vilkaisi ja poistui paikalta. Tänään hän avasi oven ja taas minä nakotin pöydän takana. Hän hämmästyi ja totesi, että meni huoneissa sekaisin, kun on jo käynyt luonani. Oikaisin, että hän on oikeassa huoneessa, koska minä istun työkaverin huoneessa. Hän vilkaisi ja poistui paikalta. Kipaisin samalla oven avauksella käytävään ja samantien pyysin häntä avaamaan oven uudestaan. Unohdin omat avaimeni työkaverin pöydälle. Hän vilkaisi, avasi oven ja poistui paikalta. Katsoin hänen peräänsä ja näin kun hän meni seuraavalle ovelle koputtamaan. Ystävällisesti palasin hänen luokse ja kerroin, että siihen oveen ei tarvitse koputella, kun mun työkaveri ei ole paikalla. Hän vilkaisi ja poistui huoneeseen. Termostaatit tulivat kuntoon yllättävän nopeasti ja patteripetteriä ei ole näkynyt sen koommin. Harmi. Luulen, että meistä olisi voinut tulla termostaattimiehen kanssa kamuja. Hän kuunteli ja ymmärsi minua eikä väittänyt vastaan.
No loistava päiväni sai jatkoa sillä, että olin merkinnyt kalenteriini työpäivän väärin ja pääsinkin töistä tuntia aiemmin! Voiko ihmistä paremmin onni potkia persuuksille? Palaverin loppusanojen kohdalla vilkaisin kelloa ja tajusin, että jos otan käyttöön Satu Salama- vaihteen, ehdin todennäköisesti Salkkareille kotiin. Takki päälle, reppu selkään. myssy päähän, napit korviin ja kengännauhat tiukalle.
Rivakka ravi kellokortille ja uloskuittaus. Ulko-ovella puristin pakarat piukaksi, vedin syvään henkeä ja sitten täydellä teholla töppöstä toisen eteen. Matkan varrella tajusin näyttäväni paikalliselta lepo-osastolta livistäneeltä veijarilta. Puolentoista kilometrin matkalla puristin 7 minuuttia normaalista kävelyajasta pois ilman juoksuaskeltakaan. Ovi auki, telkkari päälle ja mikäs tunnari mun korviin rallattelikaan. Hetken päästä riisuin töppösiä, lapasia, takkia ja myssyä Larin, Pepin, Joonaksen, Katariinan ja Kallen seikkaillessa raskaustestien, lääkärin vastaanottohuoneen ja jääkiekkokaukalon jännittävässä maailmassa.
Tytöt lähtivät jo aamulla poikani koiran leikkikaveriksi ja mulla on pahoja vierotusoireita sekä suuri huoli siitä miten saan ensi yönä nukuttua. Mun tuutumalauluna toimiva valtataistelu sänkypaikoista puuttuu, joten en voi nukahtaa ja mitä jos herään siihen, että Iina ei hikoile mun vieressä eikä Ilona ole rullalla mun jalkojen päällä. Tänä aamuna heräsin Iinan takatassu mun leuan alla ja ihan oikeasti, sen tassut tuoksuu niin hyvälle. Sillai koiralle, uniselle koiralle. Kenen tassuja minä huomisaamuna nuuskin?
Joka tapauksessa päivän saldo on vahvasti positiivinen, joten nyt kun olen liimannut ahterin sohvatyynyyn kiinni, voin todeta, että loistopäivä takana. Ja jos selviän yön ilman tyttöjä, niiden tassut tuoksuvat huomenna entistä ihanammalle.
Mikä biisi sopii tähän hetkeen parhaiten? No sehän on selvää, eiköhän kiskaista Sokka irti!
Ja päivä sen kuin paranee! Poika soitti juuri, että on kaverinsa kanssa tuomassa tyttöjä kotiin. En tiedä miksi hän haluaa palauttaa ne jo tänään vaikka niiden piti olla leikkimässä huomiseen asti. Liekö ovat rassanneet pojan ja miniän hermot riekaleiksi. Joka tapauksessa, minä pääsen taistelemaan sänkypaikasta ja nuuskimaan tassunpohjia.
Tää päivä on ihan mieletön!