Olen ihan tasapainoinen ihminen ja huomaan eläväni seesteistä jaksoa elämässäni. Tunnistan ja kykenen tuntemaan tunteita laajalla skaalalla. Olen myös alkanut hahmottaa elämää kokonaisuutena. You know, syntymästä kuolemaan ja kaikki sälä siltä väliltä. Aamuyöllä oli yksi seesteisistä hetkistäni.
Kello 4:13 otin Alisonin (sänkyni nimi) jousilla kunnon sätkyt. Heräsin peruspositiivisena ihmisenä pohtimaan kuolemaa. Mieleni Pablo Picasso maalasi kuvan siitä hetkestä, kun Ilonasta tai Iinasta aika jättää. Sen siunaaman sekunnin onnistuin lietsomaan itselleni kunnon parkukohtauksen. Ulvoin ja pärskin sen verran, että mulla meni puoli pakettia Lambin mintun tuoksuisia nenäliinoja. Koirat tuijottivat jalkopäästä hämmästyneenä, että mitä tuo muija taas sekoilee.
Puoli tuntia, puoli nenäliinapakettia ja useita rakkaudentunnustuksia myöhemmin jatkoin uniani silmät enemmän turvoksissa kuin keskiverto sammakolla. Kun heräsin, näky vessanpeilissä ei ollut kaunista katsottavaa. Turpeat luomet ja toistakymmentä räjähtänyttä finniä yhdistettynä päälaella tapahtuneeseen pyörremyrskyyn vaati muutaman feng shuin. Punaisten läikkien myötä näytin punastuneelta dalmatialaiselta. Vaikka hippityttönä olen sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia, niin ei niiden tarvitse puutarhaa mun kuonoon perustaa. Pohdin mikä oli saattanut aiheuttaa megaluokan ilotulituksen ja mieleeni hiipi selitykseksi viime päivinä vietetty munarikas pääsiäinen Fazerin sinisellä, Raffeleilla ja juustolämppäreillä höystettynä. Asian ytimeen sukellettuani tein (jälleen kerran) ison päätöksen.
Klo 8:35 aloitin suppean karkkilakon ja tänään on siis päivä numero yksi. Toimintasuunnitelmani perustuu käänteispsykologiaan. Normaalisti karkkilakot aloitetaan sillä, että karkinsyönti yksinkertaisesti lopetetaan. Sitten menee jonkin aikaa ja alkaa tapahtua pieniä repsahduksia. Niistä pidetään pieni morkkishetki ja jatketaan karkittomuutta seuraavaan repsahdukseen. Tuota kaavaa jatketaan siihen saakka, kunnes yhtenä päivänä vaaka näyttää +5kg karkittomuuden aikana tapahtuneiden pikku repsahdusten seurauksena. Kuningasideani on, että repsahdan aktiivisesti ja pidän pieniä karkkitaukoja, jotka ajan kanssa venyvät pidemmiksi. Näin ollen jonain päivänä vaakani näyttää -5kg. Uskoo ken tahtoo. Villi V5 olisi, että ennen kesälomaa vaaka kirkaisisi kolminumeroisen luvun. Eli aprillia, ei vaiskaan! Kuningasideani on oikeasti huomattavan paljon nerokkaampi luomus.
Suppean karkkilakkoni ensimmäisen osion nimi on 50-50. Siihen kuuluu kaiken mahdollisen puolittaminen. 50% karkittomuus pitää sisällään oikeuden syödä normaalista namuvalikoimasta jäljelle jätetyt karkit ja herkut (olen karsinut lajitelmastani noin puolet pois). Jäljelle jätin muun muassa Fazerin sinisen. Saan syödä sitä, mutta en enää muita makuja. Paitsi tummaa suklaata, siinä on flavonoideja. Sitten jätin Dumlekarkit, mutta annoin pois Suffeli Puffelit. Sisut pysyvät, mutta pantterikarkit karsiutui valikoimasta. Jäätelöistä saan syödä vain Ainoja. Mutakakkua äärimmäisellä erityisluvalla ja painavin syin. Lakuista jäi jäljelle sukulakut. Tuossa on vain muutamia esimerkkejä, lista on pitkä. Mutta osion sääntöihin palatakseni. Saan syödä vain puolet normaalista karkkimäärästä per vuorokausi. Eikä tässä vielä kaikki. Yhdellä kerralla saan syödä vain puolet normaalista annoksestani. Eli jos normaalisti lipaisen salkkareiden aikana suklaalevyn, huomenna saan syödä vain puolikkaan. HUH HUH, sanon minä. Mutta mutta…mitä tapahtuu, jos menen ryssimään 50-50 osion?
Joudun osioon kaksi; 80-20! Sitä ei kestä kukaan. Se on kuin X-fit tunti kuntosalilla, siitä ei voi selvitä hengissä. Tuolloin joudun valitsemaan 80% karkkivalikoimastani pois ja niin edelleen. Kaikki edellä mainitut toiminnot toimivat 80-20 periaatteella. Mutta mutta…mitä tapahtuu, jos menen ryssimään 80-20 osion? … En uskalla edes sanoa sitä ääneen. Onneksi voin kirjoittaa sen.
Silloin voimaan astuu rankin mahdollinen tuomio. Osio numero kolme. 100% helvetti. Ei karkin karkkia. Nyt esitän nöyrän pyynnön läheisilleni. Mikäli ikinä, koskaan, missään päädyn tuohon helvetilliseen jamaan, kantakaa minut vaikka vaakatasossa sokeririippuvaisten parantolaan. Jos sellaista ei löydy, niin perustakaa se ensitilassa. Maksan myöhemmin kaiken takaisin suklaalevyistä säästyneillä rahoilla.
Thanks.
