On hyvä asia, että ihminen asettaa itsensä likoon ja pohtii välillä elämän isoja asioita. Se kannattaa tehdä esimerkiksi sunnuntai-iltana ennen nukkumaanmenoa. Niitä asioita voi sitten siirtää uniin jatkojalostusta varten. Eilisillan henkinen revittely teki viime yöstäni suorastaan villin. Levollisen unen sijaan tanssin unissani sambaa jollain tanssitunnilla, hautasin mutakakkuni ja kävelin kesäisellä metsäpolulla syöden lämmintä toskakakkua. Menin naimisiin (häävalssina oli Apulannan ”ravistettava ennen käyttöä”) jossakin kodassa, tarjoilin töissä paistettuja neulamuikkuja ja laskin kuinka montaa pesuhuoneen laattojen saumaa olin unohtanut jynssätä hammasharjallani.
Tänä aamuna Iinan kuonokarvat olivat kohdanneet pyörremyrskyn. Kuonon ja hiusteni yhdennäköisyys oli henkeä salpaava. Tuijottelimme toisiamme unenpöhnässä ja eilisen kunniaksi tein Iinalle yhden muuttuvan tekijän. Tein kädestäni hainevän. ”Evää” heilautellen tappajahaitunnarin säestämänä lähestyin hänen kuonoa. Lopuksi hai hotkaisi kuonon. Iina osoitti jäätävää hermojenhallintaa. Koko tappajahaikohtauksen ajan se istua tönötti paikallaan. Ainostaan hänen silmät liikkuivat evän tahtiin painautuen lopulta kieroon tappajahain hotkaistessa kuonon. Pitäiskö mun tajuta Iinan suhtautumisesta jotain kun kohtaan seuraanvan muuttuvan tekijän elämässäni?
Kun tappajahai oli hotkaissut kuonon neljä – viisi kertaa Iinan hievahtamatta totesin, että myöhästyn töistä. Aamutakin helmat lepattaen kipitin vessaan ja siitähän se tämäkin päivä starttasi. Työpäivä meni nopeasti ja kahvitunti vielä nopeammin pikkutuhman läpänheiton siivittämänä. Kolmelta piilotin asiakirjat lukkojen taakse ja kirmasin kotiin. Hotkaisin kaksi palaa kinkkupiirakkaa ja yhden xxl-palan toskakakkua. Lisäksi puuhastelin kaikkea joutavanpäiväistä kuin tuli hännän alla, koska mua jännitti. Mulla oli aika hypnotisoijalle. Hetkeä myöhemmin napotin ystävän kyydissä ja matka tuntemattomaan oli alkanut. Mua jännitti, että mitä jos nukahdan, pieraisen, puhun jotain pimeetä / törkyrivoa tai kuorsaan. Kuoliintuisin häpeästä!
Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan…ja sitä rataa citymamma vaipui tiedostamattomille aalloille. Nyt on kello jälleen miljoona, joten kirjoitan siitä seuraavalla kerralla lisää. Nukkumatti huutelee jo kammarin puolelta. Tämä rouva X-files mönkii sänkyyn odottamaan onko siellä tiedossa yhtä villit bileet kuin viime yönä.
Hyvää yötä ja kauniita unia!