Lauantai-aamut ovat ihania. Jälleen kerran tarjoilen itselleni sänkyyn aamiaiseksi läppärin, suklaata ja vesipullon. Mitä nautintoa!
Mulla oli eilen ihana ilta. Olin kaupungissa eräässä puistossa viettämässä kansainvälistä homofobian vastustustamisen päivää piknikin merkeissä. Ilma oli kaunis, lämmin ja aurinko paistoi. Puistossa oleili hymyileviä ihmisiä vilteillään. Istuskelin Setan porukan kanssa ja herkuttelimme yhteisillä nyyttärieväillä. Ilona oli mennyt papan kaveriksi, joten Iina oli mukanani. Sillä oli eväänä vettä ja possunkorva. Neito viihtyi erinomaisesti. Ylisosiaalisena tyttönä hän myös seurusteli innokkaasti lähellä olevien ihmisten kanssa ja sai rapsuttelijoita saapumaan kauempaakin, kun saadessaan pienimmänkin katsekontaktin jonkun kanssa, sen häntä alkoi vispata vallan vauhdikkaasti. Kanssaolijat innostuivat näyttämään kännyköistä omien koiriensa kuvia, kaikenlaisia ihania rekkuja olikin. Pystykorvaa ja loppakorvaa. Kaljua ja pörröistä. Norsun ja hamsterin kokoisia. Eräs mies oli seurueessamme ja jutellessa nyppi ruohoa. Iina katsoi hetken ja alkoi tehdä samoin hänen kätensä vieressä. Meitä nauratti, Iina halusi kaveerata ja tunsi sielunveljeyttä uuteen ystäväänsä. Läsnäoleva porukka oppi hetkessä, että sorsa = kaikki mahdolliset linnut ja mielenkiintoiset asiat. Ystävääni se nauratti hetken, mutta vähän ajan päästä hän hihkaisi itsekin, että sorsa!, kun lokki piirteli kahdeksikkoa taivaalla. Jälleen nauratti.
Kirkon ympärillä nurmikolla istui paljon tärkeän asian puolesta paikalle saapuneita ihmisiä. Jotkut puiston ohi kävelleet ihmiset katselivat uteliaina piknikillä olevaa väkeä. Viltillä istuen näkymä oli erilainen, koska en seisonut tai istunut penkillä. Näköpiirissäni oli enemmän vähemmistön edustajia kuin oletettavaa ”valtaväestöä” (en voi enkä edes halua yrittää määritellä kuka on kuka). Huomasin, että yhtäkkiä silmissäni erilaisuus olikin kääntynyt päälaelleen.
Eli onko erilaisuutta oikeasti edes olemassa? Jäin miettimään, että miksi tässä maailmassa tehdään sellaista, ihmisten ja ihmisarvon erittelyä? Puiston ohi kävelleet ihmiset ja me nurmikolla kauniista kevätillasta nauttineet ihmiset olemme kaikki kuitenkin samanlaisia. Kuitenkin jostain syystä koetaan pelottavaksi ja ongelmalliseksi se, että kuka rakastaa ketäkin. Miksi? En voi ymmärtää sitä.
Rakkautta ei voi määrätä. Kun kaksi ihmistä rakastuu, niin silloin niin vain tapahtuu. Sen voima on paljon vahvempi kuin maailman mahti. Vaikka koko maailma kiljuisi, että nuo kaksi ihmistä ei saa rakastaa toisiaan, ne huudot menevät kuuroille korville. Ja hyvä niin. En löydä yhtään perustetta miksi jollakin ulkopuolisella ihmisellä olisi oikeutta määritellä tai arvostella toisten rakkautta, sen oikeellisuutta tai kauneutta. Eikö asioiden voisi antaa olla yksinkertaisia ja nautittaisiin kaikki siitä, mikä on mielestäni koko elämän sydän ja voima. Rakkaus.
On surullista, että yhteiskuntamme sisälle on päässyt pesimään ihmisarvon polkemisen oikeus. Se on kaksi suuntaista seksuaalisen valta- ja vähemmistöväen välillä. Ja itse asiassa mielestäni se on nähtävissä monessa, monessa muussakin asiassa yhteiskuntamme sisällä. Mielestäni meidän kaikkien vastuulla on tehdä omalta osaltamme töitä sen sanoman levittämiseksi, että jokainen ihminen on samanarvoinen ja kaikenlainen rakkaus, välittäminen ja toisesta huolehtiminen on hieno juttu. On toisarvoista kuka rakastaa ketäkin.
Eilen illalla kohtasin iloisia ja onnellisia asioita ja hetkiä, nauroin ja olo oli kevyt. Kohtasin myös raskaita ja satuttavia asioita, jotka jättivät pohtimaan monia juttuja elämästä, myös itseäni. Mietin jälleen erilaisuutta. Sitä kuinka jokainen näkee kaiken omasta näkökulmastaan ja hyvä niin. Jokaisella meillä on myös sokea pisteemme suhteessa itseen ja silloin lähellä olevat ihmiset ovat korvaamattoman arvokkaita auttaessaan näkemään myös niiden pisteiden sisälle. On sokea kohta kaunis ja kannustava tai raskas ja rikkova. Ihan sama, tärkeää on tietää siitä joskus. Ja koska mikään ei ole ikuista ja paikallaan pysyvää, myös sokean pisteen salaisuudet vaihtuvat elämän valtatietä tallatessa.
Yö oli jo pitkällä, kun istuin yksin kuistilla ja nautin hiljaisesta hetkestä. Vaikka oli myöhä, kello ei ollut vielä niin paljon, että juhlijoita olisi hipsutellut baareista kotiin. Join omenasiiderin loppuun, katselin katulampun valoon kauniisti piirtyviä koivunoksia ja -lehtiä. Koivunrungon raidallista pintaa, jossa jokainen kohta oli erilainen, omanlaisensa. Mietin kuinka tylsä tuo puu olisi, jos sen runko olisi valkoinen ilman merkkiäkään elämästä. Ilman pinnallaan olevia harpsuja, värejä ja sävyjä, kaikenlaisia oksia.
Meistä kaikki tässä maailmassa pienimmästä isoimpaan, matalimmasta korkeimpaan, värittömistä värillisiin, elollisesta elottomaan on erilaisia. Vallattomia, hulluja, tempperamettisia, räiskyviä, seesteisiä, harkitsevia, levottomia ja levollisia. Villikissoja ja sohvaperunoita. Heteroita, homppeleita, lepakoita ja paljon muita. Tunteilla tyrskyissä purjehtivia ja tasaisemmin, järjellä asioita ratkovia ihmisiä. Joka ikinen on..ei erilainen vaan omanlainen. Ainutlaatuinen, kaunis sellaisenaan omana itsenään.
Joskus kipuilen ja koen tuskaa aika paljonkin siitä mitä olen, koska välillä koen asiassa jos toisessakin erilaisuutta suhteessa siihen miten määrittelen toisten ihmisten normaaliuden (eli niillä hetkillä olen itse ahdasmielinen ja toisia ihmisiä määrittelevä). Niin kauan kuin muistan taaksepäin, äidilläni on ollut tapana keskeyttää puheeni ja korjata, että ”Et ole erilainen vaan omanlainen. Minun korviini se kuulostaa, että ”jokaisella ihmisellä on oikeus olla erityinen ja omanlainen ja me rakastetaan sua juuri tuollaisena”. Maailman tärkein viesti.
Eilen olin puistossa mukana sellaisen asian puolesta minkä koen tärkeänä ja jonka tärkeyttä haluan puolustaa. Siellä tapahtui minulle jotain. Sain jotain mitä en osannut edes odottaa. Tuhannen vuoden jälkeen tunsin onnellisuutta siitä kuka olen.
En ole erilainen. Olen omanlainen, erityinen. Joka tapauksessa, olen minunlainen.
Pidä kiinni siitä, että sinä olet sinunlainen. Ainutlaatuinen ja kaunis sellaisenaan kuin olet.
Seuraava biisi on vanha ja tuttu. Se on jollekin ihmiselle.
http://www.youtube.com/watch?v=PKidLh1Ryq4&NR=1&feature=endscreen