No niin, on aika lämmitellä näppis uusia tarinoita rustailemaan. Sivu oli pitkään tiltissä, mutta itse asiassa alkoi näkyä minulle jo viikko sitten. Olen käynyt tuijottamassa tätä päiväkirjaani muutamaankin kertaan ja miettinyt mitä kirjoittaisin. Kerta toisensa jälkeen painoin rastista. Syy on yksinkertainen. Minulla on asiaa ihan himputin paljon, mutta kuulumiseni ovat sen verran tulenarkoja, etten voi kirjoittaa niistä tänne. Sori! Kuten elämässäni usein, olen ollut isojen asioiden äärellä. Olen kulkenut vihan, rakkauden, pelkojen, rohkeuden, luottamuksen, mahtavien hetkien hurman ja hiljaisuuden kanssa käsi kädessä. Kyseessä ei ole huonoja asioita vaan sen verran elämänmakuisia, että jos niistä kirjoittaisin, yksi jos toinenkin saattaisi rykäistä kahvinsa väärään kurkkuun.
Tänään olimme kaverini kanssa ajankuluksi ajelemassa maisemamatkailun merkeissä. Tutkimme läheistä maaseutua, ajoimme pienille hiekkateille ja jarruttelimme hevoslaitumien ja marjatilojen kohdalla. Kumpikin meistä on asunut aiemmin maalla, joten yhteinen haaveilun kohde oli helppo. Pilvilinnoissamme rakensimme pienet mökkimme kaikkine asukkeineen ja elämän niillä arvoilla mitä sydän sanoo. Juuri kun haaveemme alkoi muuttua yli-imeläksi lässyksi, pumpulitöhnän alta alkoi kuoriutua varsinainen helmi.
Mökit raahattiin aika pian samalle tontille ihan käytännön syistä. Turha sitä on kahta unelmaa rakentaa, kun yksikin hyvin toteutettu riittää. Molemmilla on radiopuhelin tai itkuhälytin, joiden avulla voimme pitää reaaliaikaista yhteyttä toisiimme vaikka eri mökeissä asustammekin. Edellä mainittyjen vempaimien avulla voimme myös olla tukena kaikenlaisissa asioissa esimerkiksi taisteluissa kumppaneita vastaan tai jekkuja varten. Tilalta löytyy hevosia, lampaita, marjapensaita, lapsia, lampi, metsää ja peltoa, rantasauna, puolisoita, koiria, kissoja ja kaikenlaisia muitakin eläimiä dinosauruksista alkaen. Töissä ei tarvitsi käydä, koska raha kasvaisi puussa. Minä kokkaan, kaveri kuskaa. Jouten saisi olla jokapäivä. Paitsi jos iskee virtapiikki. Juttumme oli niin hyviä, että kesken reissun kaverini totesi, että koirien hännät heiluu koko ajan. Niidenkin mielestä meillä oli aika hyvä meininki autossa.
Siinä missä kalkatimme kuin lehmänkellot, olimme myös hiljaa. Mietin kuinka hyvältä tuntui olla maalla. Jossain vaiheessa me seurattiin hevosenjälkiä metsäautotiellä ja vauhtia oli ehkä 10km/h. Yhden metsätien varrella minä tein tuhmuuksia, joka sai minut suorastaan nirvanaan. Kotiin päästyämme söimme mutakakkua ja joimme teetä. Lupasin kihartaa kaverini hiukset. Kun aloitimme projektin, tajusin etten omista kiharrinta. Katsoimme toisiamme ja nauratti; olemme mekin tavan tössyköitä. Kaksi kaveria. Hyvää sellaista.
Ai niin, teimme tärkeän havainnon. Mitä enemmän minä löysään nutturaa, sitä tiukempaan se joillakin kiristyy. Olen siis riiviö. Pesunkestävä ”hippityttö ja vapaa sielu”, kuten eräs ystäväni minua kuvasi aiemmin tällä viikolla. Minua on kuvattu muutamalla muullakin sanalla. Tai kuten äitini totesi muutama päivä sitten ”Santukka, sä olet ihan pentu vielä”. Kyllä äiti…mutta kyllä minusta vielä aikuinen tulee. Ehkä.
Kesä on aluillaan ja lomani alkuun on kuukausi. Olen innoissani, mitä kaikkea minua saattaa odottaa! Toivottavasti ainakin mansikoita, skumppaa, vadelmia, mustikoita ja illanistujaisia, mökillä hiljaisia hetkiä kuistilla, tanssia paljain jaloin rannalla, laulua, isän kanssa uisteluita, äidin kanssa tyttöjen juttuja, pojan kanssa leffahetkiä ja jäätelöllä herkuttelua, mökkisaunan lämmittelyä ja grillailua, ystäviä, läheisiä, perhe, bändejä ja festareita, suolaisia kyyneleitä, päiviä rakkaitteni kanssa, kesäaamuja, lapsia kiipeilemässä kimpussani, koirien kanssa metsäretkiä, naurua, aurinkoa, rankkasateita, uintiretkiä ja … Rakkautta. Tiedäthän… Levitän käteni ja syleilen tätä maailmaa, ihmisiä elämässäni. Haluan voikukan hiuksiini ja auringon paistamaan kasvoilleni. Haluan tuntea tuulen kasvoillani. Haluan vetää keuhkot täyteen happea, laittaa silmät kiinni, nauraa ja huutaa onnesta joka solullani.
Rock, rauha ja rakkaus. Niiden nimeen minä vannon edelleen. Eilen, tänään ja huomenna. 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=f5UKLeMl9Uc