Viikonloppu meni eräässä seminaarissa työn parissa. Päivät kuluivat huippuseurassa eikä työnteko tuntunut työnteolta kuin vasta tänä aamuna, kun olin jäänyt patjaan kiinni. Ennen kuin tyyny irtosi takaraivostani, huulilleni nousi hymy. Tuli mieleen lauantai-illan bileet ja siellä ihmiset kenen seurasta sain nauttia. Tanssia, laulua ja naurua, juomaa ja jekkuja. Niistä oli se ilta tehty. Pitsimekon helmat vain heilahtelivat, kun jorailin tanssilattialla. Tanssilattialla oli porukkaa kuin pipoa, mutta hyvin sinne keskelle yksi hymytyttö sujahti. Tanssiseuraakin löytyi, joten olo oli kuin prinsessalla.
Yöllä kotiin kävellessä paleli ja vaihdoin linkkipysäkillä äidiltä lainatut tanssikengät omiin ihaniin samettikenkiini. Yöunet jäivät lyhyeksi ja aamulla oli suuri houkutus jäädä mönkimään sänkyyn. Seminaari vieraineen odotti. Seuraavassa hetkessä olin suihkun ja taksin avustamana työpaikalla, jälleen pirteänä kuin peipponen. Seminaari päättyi ja yksi ihanuus nakkasi minut ystäväni kanssa kotiin. Pari tuntia laatuaikaa sängyssä sai jaksamaan iltaan asti. Tytöt palasi kotiin ja meidän elämä oli yhtä rakkautta. Pomppasimme kaikki yhtä aikaa sänkyyn, syöksyimme kilpaa peiton alle. Kenenkään kulmakarvakaan ei värähtänyt ennen herätyskellon vingahdusta.
En ole koskaan jäänyt miettimään pikkulintujen sielunelämää tai huumoria. Myös sanonta ”visertää kuin pikkulintu” sai tänään uuden merkityksen. Aurinko oli jo noussut, kun tepastelimme tyttöjen kanssa joenrantaan aamupissille. Aloin kuunnella lintujenlaulua ja tajusin miten maailma muuttuu. Sen sijaan, että ne hokisi sitä kivikautista tsirptsirppiä, ne olivat keksineet jotain muuta. Puista kuului ”move it! move it!”. Pysähdyin ja kuuntelin, että mitä???? Jälleen… ”move it! move it!..” Suupieleni liukuivat yläviistoon paljastaen hampaani kuin nouseva esirippu näyttämön. Katselin puidenoksille ja rikkaan mielikuvitukseni myötävaikutuksesta näytti siltä, kuin minipulut olisivat istuneet rivissä pyrstöjään keikuttaen ja esitelleet moovejaan. Aloin nauramaan ja päätin osallistua esitykseen. Rallatin, että ”I like to..” minipulut – ”Move it! Move it!” ja minä ”I like to..” – pulut ”Move it! Move it!”.
Uusi viikko alkoi iloisissa merkeissä. Kotiinpäästyäni esittelin koirille pari moovia, kun vaihdoin työvaatteet. Oli aika lähteä hankkimaan eväsrahoja.
Ai niin, muistinko sanoa? Olen onnellinen.
Olet aivan oikeassa. Onnellisuus on tässä päivässä.
Niin, onnellisuus on monesti pienistä asioista koostuvia tapahtumia ja miten ne itse ottaa, vai jääkö suremaan mennyttä.