Uskomatonta, mutta aloin tuntea eroahdistusta tästä päiväkirjasta vasta eilen illalla. Vaikuttaa siltä, että kesä on tuonut tullessaan jotain isompia mielenkiinnon kohteita kuin päiväkirjan kirjoittaminen. Ristiriita syntyykin siitä, että toisaalta tarvitsen näitä yksinäisiä hetkiäni pohtiakseni maailmanmenoa ja omia touhuja.
Olin viikonloppuna Helsingissä Pride tapahtumassa. Se on sellainen iso kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma, jonka teemana oli tänä vuonna kohtaaminen. Se pitää sisällään ihmisten välisen tasa-arvon ja oikeuden tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on huolimatta esimerkiksi siitä kuka tykkää kenestäkin ja kuinka paljon. Uutisten mukaan siellä oli tänä vuonna 7500 kävelijää ja itse tapahtumaan osallistui huomattavasti enemmän väkeä. Kyseinen tapahtuma kestää itse asiassa viikon, mutta itse olin siellä töiden vuoksi vain viikonlopun. Odotin reissua jo muutaman kuukauden kuin kuuta nousevaa ja täytyy sanoa, että matka oli joka euron arvoinen.
Varasimme ystäväni kanssa hotellihuoneen yöpymispaikaksi. Se oli aivan Helsingin keskustassa, joten meillä oli kohtuullinen matka joka paikkaan. Huone oli tosi kiva ja vessassa kököttänyt kylpyamme ei osannut aavistaakaan mitä oli luvassa.
Me nimittäin päätimme ystäväni kanssa pikkuhippulassa kesken jatkobileiden ja jo luetun iltasadun jälkeen, että on aika käydä pesulla ennen nukkumaanmenoa. Niinpä kylpyamme täyttyi lämpimällä vedellä saippuakuplineen ja kylpyvaahtoineen. Jotta tunnelma oli täydellinen, vessaan järjestettiin musiikkia ja juomista. Kylpyammeen vieressä oli sellainen liukuva sumulasi, josta ei nähnyt kuin hahmoja läpi. Räpiköidessäni ammeessa kuulin, että joku tuli vessaan. Uteliaana ihmisenä tsekkasin kuka tuli, joten vedin liukuoven auki. Pöntöllä istui hämmästyksestä hattivatin näköiseksi muuttunut tyttö. Sanoisinko, että hän laski pissat alleen. Saattaahan se toki hätkäyttää jos kesken pisuttelun ammeen ovi rävähtää auki ja sen takaa paljastuu olkapäitään myöten vaahdossa lilluva kännikala tupee shamppoolla kuorrutettuna. Mutta minä kuitenkin ystävällisesti paljastin hänelle hampaani.
Perjantai meni bilettäessä, mutta sitä ennen istuimme mukavassa porukassa Kaivopuiston kallioilla. Lauantaina oli kulkue ja sen jälkeen puistojuhla, jossa oli erilaisia myyntikojuja ja musiikkia. Ihmiset olivat ottaneet piknik-tarvikkeet mukaan ja istuskelivat vilteillä kaikenkokoisisssa kaveriporukoissa. Tunnelma oli iloisen kupliva. Kulkueesta valuvat sateenkaaren värit täyttivät puiston. Ilma oli sääennustusta uhmaten kaunis. Ihmiset olivat iloisia, persoonallisia, kaiken ikäisiä, oman näköisiään ja onnellisesti hymyileviä. Tunnelma oli lämminhenkinen, jotenkin yhteenkuuluva ja iloinen. Kuin puistossa olleet ihmiset olisivat olleet kaikki yhtä suurta perhettä. Tai jotenkin..hmm…nyt en ehkä osaa selittää millainen se tunteeni oli.
Tapasimme puistossa Helsingissä asuvan ystäväpariskunnan. He ovat sangen ihastuttavia ihmisiä eikä huumorikukka päässyt surkastumaan tälläkään kertaa. Lisäksi he hemmottelivat meitä tarjoamalla herkullisen piknikin. Evääksi he olivat tehneet salaatteja ja tarjolla oli muitakin lisukkeita sekä naanleipää. Lisäksi he olivat ostaneet kanafileitä ja kertakäyttögrillin. Nurmikolla istuessamme päätimme siirtyä kävelykadun varteen turvallisuussyistä, koska grillinpohja saattaisi kuumetessaan sytyttää nurmikon palamaan. Ystäväni ehti sytyttää grillin, kun kävelytietä hiipi lähes äänettömästi valkoinen poliisiauto.
Konstaapelit rullasivat ikkunan auki ja ilmoittivat, että grillin käyttäminen oli kiellettyä. Hetken asiasta keskusteltuamme poliisit antoivat luvan grillaamisellemme, kun lupasimme vahtia sitä ja sammuttaa lopuksi merivedessä. Juuri kun ehdimme istahtaa viltille, marssi toisesta suunnasta kaksi järjestysmiestä topakoin askelin. Vanhempi herra ilmoitti kulmakarvansa yhteen letittäen, että grillaaminen on kiellettyä. Kerroimme poliisilta saadun luvan. Järkkäripaappa ei pitänyt vastauksestamme vaan soitti radiopuhelimella jonnekin. Hetkeä myöhemmin paikalle tepasteli järkkäreiden pomo ja tuli katsastamaan heille harmaita hiuksia aiheuttavan kekälekupin. Hän rykäisi virkayskän ja antoi luvan grillaamisen jatkamiseen. Vaan mitä tapahtui sitten? Järkkäreitä tiukempia grillivahteja oli lokit. Ne parveilivat grillin lähellä röyhkeästi ja olivat kuin hävittäjiä tehdessään tiukkoja syöksyjä ja käännöksiä. Muistatko kun kerroin, kuinka ystäväni meinasi juhannuksena kuolla tappajamurkun raadellessa hänet? Voit arvata mitä ne kuola nokasta valuen kiitävät lokit aiheutti… Olisin tarvinnut korvatulpat. Ehkä tuplana. Toinen ystäväni kuitenkin piti pintansa ja lopulta kanafileet olivat kypsiä. Sitä ennen kuitenkin ohitsemme päräytti vielä kolme järkkäriä ja yksi poliisiauto.
Myöhemmin kävin helsinkiläisen ystäväni kanssa ajelulla ja hän näytti minulle kauniita paikkoja Helsingistä. Kävimme kahvilla ehkä maailman romanttisimmassa pikkuputiikissa lähellä merenrantaa. Sitä piti vanhempi nainen sellaisessa vanhassa omakotitalossa. Hän oli entisöinyt taloa alkuperäisyyttä kunnioittaen ja astioita myöten koko ympäristö huokui historian havinaa. Hän oli täyttänyt ulko-ovelta portaat, kahvilan sekä terassin kaikenlaisilla kukilla, jotka kukkivat kauniita, kirkkaita ja vahvoja elinvoimaisia kukkia.
Matkakaverini meni sillä aikaa kauneusunille hotellille ja palattuani tapasimme vuorostaan hänen ystäviä teekupposten ja parin aikuistenjuoman merkeissä. He olivat varsin hauskoja naisia ja vatsatreenit tehtyämme heipattelimme hymyssä suin toisemme. Myöhemmällä päädyimme erääseen pubiin, jossa näimme tuttuja ja vietimme heidän kanssaan iltaa. Tunnelma oli hilpeä ja kapteeni Morgan oli varsinainen naistenmies. Aamulla Morganin suudelma jyskytti ohimoissani, jonka myötä ystäväni toi aamupalalta sämpylän kotiinkuljetuksena ja sänkyyn tarjoiltuna. Sen jälkeen hän rojahti puolitajuttomana pedille kaikkensa antaneena. Hänelläkin oli pientä painetta ohimosuonissa. Pienet unet piristi ja puolenpäivän aikaan luovutimme huoneen melkein pirteinä.
Kotimatka alkoi. Kotona odotti yksi ystävistäni tyttöjen kanssa. Ihanana ihmisenä hän oli lupautunut tulemaan luokseni viikonlopun ajaksi hoitamaan koiria. Sain viettää ne päivät ilman huolen häivää siitä, että mitä tytöille kuuluu. Kotiin saapuessa minulla oli sekä haikea että hyvä mieli. Viikonloppuni oli niin mukava, että olisin halunnut sen jatkuvan ikuisuuden. Irtiotto arjesta ja pois tavallisista ympyröistä teki todella hyvää. Helsingissä näin ystäviäni, tutustuin uusiin ihmisiin, rentouduin, hulluttelin, hassuttelin, nauroin ja muutaman kyyneleenkin vieritin, ihan hyvällä vain. Niihin muutamaan päivään mahtui niin paljon tunteita ja ajatuksia, tapahtumia ja hetkiä, että sydämmeni pakahtuu niitä muistellessa. Vaikka kohokohtia oli monta, nousee mieleeni erityisen tärkeänä yksi hetki.
Kulkue. Se lähti Senaatintorilta. Saapuessani paikalle ystäväni kanssa olin innoissani kaikesta siitä värimerestä ja ihmispaljoudesta. Musiikista ja taivaisiin nousseesta, käsinkosketeltavan vahvasta ilosta, riemusta. Nauroin ja yhtä aikaa sydämmessäni minua itketti. Olin niin hämmentynyt suurista tunteistani ja se kaikki mitä näin…En ole ikinä nähnyt mitään niin vaikuttavan henkeäsalpaavaa. Kun kävelin ystäväni kanssa kulkueessa, olin ylpeä siitä missä olin mukana. Sydäntäni lämmittää myös se, että ystäväni halusi kävellä kulkueessa vierelläni sen puolesta, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Onnentunne oli vahva ja se sai meidät hymyilemään ja nauramaan. Kävelimme joukon mukana selkäsuorassa, sydän ja syli avoinna koko maailmalle. Koskettavaa oli sekin, että kaduilla kulkuetta seuranneet ihmiset hymyilivät ja joillakin oli vedet silmissään.
Maanantai saapui ja kun saavuin töistä kotiin, muistutus paluusta arkeen odotti olohuoneen matolla tortun muodossa. Näin kuinka tyttöjä hymyilytti, kun ne lymyili hipihiljaa omilla paikoillaan.
Seuraava biisi kertoo siitä, että myös erilaisuus on kaunista. Elämä, aurinko, parantavat voimat, luonto, harmonia ja yhteishenki. Niistä ne sateenkaaren värit kertovat.
http://www.youtube.com/watch?v=wfd-2rD8U-w