Olotilani ei ole ollut tänä iltana kovin kehuttava. Vatsa on kuin potkupallo ja on kelju olo. Norovirusta on paljon liikkeellä ja yksi jos toinenkin ihminen lähipiiristäni on sairastanut vatsataudin viimeisen kuukauden aikana. Tein laskelmia siitä todennäköisyydestä, että olenko itse sairastunut. Laskutoimitus on kesken, ilmoitan tuloksen, kunhan pääsen siihen asti. Olen sellainen pupujussi, että kun minulla on huono olo, jään sen tunteen vangiksi enkä voi ajatella mitään muuta. Olen levoton ja alahuuli väpättää kyynelten kimmeltäessä silmissäni. Kun minulla on huono olla, minua pitää silittää ja tuoda karkkia. Ihminen ei voi parantua ilman karkkia. Minä en ainakaan parane. Huonovointisuuden tuoma lusiminen mieleni sellissä saa minut miettimään vapautta.
Vapautta lähestytään monesta eri näkökulmasta. On olemassa esimerkiksi yksilönvapaus, ajatuksenvapaus tai sananvapaus. Kaikki nuo ovat hyviä määritelmiä vapaudesta, mutta ne ei ole yksiselitteisiä. Mietin, että jos joku kulkee nenä toisen pakaroiden välissä säilyttääkseen tai saavuttaakseen suosiota syystä tai toisesta, onko hän vapaa vai vanki? Jos joku luottamuksen rikkomalla pettää ystävän tai rakkaansa, kumpi heistä on loppujen lopuksi vapaa ja kumpi on vanki? Kun kettutytöt vapauttavat minkkejä häkeistään, tuleeko minkeistä vapaita vai vapauden vankeja? Jos lapsi päättää yksin asioistaan, onko hän lapsenelämässään vapaa vai vanki? Jos ostan varsan, vielä siinä vaiheessa pienen villin vaistojensa varassa olevan hevosen, tuleeko siitä kasvaessaan vapaa vai vanki?
Vapaus on tunne. Vapauteen vaikuttaa ainakin valinnat ja asenne. Voit olla oman mielesi vanki tai toisaalta vapaa siitä huolimatta, että joku pitää sinua vankinaan. Nuo ajatukset kiehtovat mua. Minulle tulee mieleen useampikin tarina tuohon liittyen. Niissä jokaisessa on nähtävissä sama ilmiö. Joku henkilö kohtelee toista kuin kynnysmattoa, kompastuen yhtenä päivänä siihen mattoon. Kiehtovaa kyseisissä tilanteissa on se hetki, kun yhtenä päivänä kynnysmatto ei olekaan paikallaan. Mitä tapahtuu sille, joka ei enää halunnut olla tallottavana? Entäs sille, joka oli pyyhkinyt siihen jalkojaan? Kummasta tulee vapaa ja kummasta vanki?
Vapautta kuvataan monien symbolien kautta. Hevonen ja susi ovat mulle tärkeimmät. Molemmat niistä edustavat vapautta, uskollisuutta ja ehdotonta rakkautta laumaansa kohtaan. Meillä ihmisillä on mahdollisuus valita vapautemme, yleensä sekä fyysinen että psyykkinen. Lemmikkieläinten vapaus on ihmisen käsissä. Siksi meillä on erityisen suuri vastuu niiden elämänlaadusta. Uskon, että elämässä kaikki tapahtuu jostakin syystä, Joskus tapahtumien merkitys paljastuu meille vasta pitkänkin ajan päästä. Uskon, että ihmiset tapaavat toisensa tietyistä syistä myös silloin, kun he satuttavat toisiaan tai toinen pettää toisen. Uskon, että myös eläimet valitsevat ihmisensä ja se on meille suuri vastuu.
Ilona odotti minua Ranskassa. Olin päättänyt antaa tulevan koirani nimeksi Ilona. Etsin mahdollisimman pientä ja mustaa barbettyttöä, jossa olisi myös valkoista. 9.10. on Ilonan nimipäivä, silloin kuulin omasta Ilonastani ensimmäisen kerran ja sovin kaupat. Meidän kuului tavata, jotta minä revin itseni irti jostakin vankilastani. Ilona on opettanut minulle itsenäisyyden ja vapauden merkityksen. Iina syntyi elottomana, velttona alipainoisena rääpäleenä ja minä kirjaimellisesti puhalsin ja hieroin sen henkiin. Iina on opettanut ja opettaa minulle sitkeyttä ja uskollisuutta.
Jokainen elämääni saapunut eläin on opettanut minulle neljää tärkeää asiaa; rakkautta, uskollisuutta, kunnioittamista ja perheen, lauman merkityksen. He opettavat, että elämä on tässä ja nyt. Kaikki on hyvin, aina ja jokaisessa hetkessä. Ja sen, että itse asiassa rakkaus on läsnä kaikkialla.
Eilen illalla menin nukkumaan ja ennen unentuloa maatessani vällyjen alla katselin ikkunan takana uljaasti seisovaa koivua. Hamilton tuli mieleeni ja tuntui, että hän on tulossa luokseni. Odotin, että kohta käy tuulemaan. Hetkeä myöhemmin puhuri heilutteli koivunoksia kuin muodostaen niistä laukkaavan hevosen. Hymyilin ja totesin, että ”tiesin, että tulet. Tiedän mitä haluat sanoa. Kaikki on hyvin. Käydäänkö nukkumaan?” Hamilton meni pois tuulenpuuskan tyyntyessä. Koivunoksat pysähtyivät ja jäivät uinumaan yöunilleen. Iina painautui lähemmäksi minua. Annoin suukon sen päähän ja totesin, että ”Yhtenä päivänä me asumme taas maalla. Palaamme vielä kotiin.” Tunsin nenässäni vasta kaadetun puun tuoksun. Nukahdin siihen mielikuvaan, että jonain päivänä istun takan edessä ja sytytän siihen tulen. Sen aika ei ole vielä. Ehkä fyysisesti ei koskaan enää, mutta jos niin on, olen silti vapaa asumaan siellä ajatuksissani. Voisi ajatella, että olen tämän hetken ja elämäntilanteen vanki. En ole. Vapaus on tunne, joka ei ole sidonnainen paikkaan eikä aikaan. Meillä on kaikki tarvittava tässä ja nyt.
Kaikki tämä pohtiminen teki mulle mukavan tepposen. Unohdin laskea todennäköisyyteni sairastua. Jätän laskutoimituksen väliin ja tulen siihen tulokseen, että en ole kipeänä. Avasin sellini oven ja tulin hieman iloisemmalle mielelle, vaikka vatsa mouruaa edelleen kuin kollikissa keväällä.