Jez Jez Jez!! Huomenna on vapaapäivä, joka tarkoittaa sitä, että mulla alkoi piiiiiiiiiiiiiitkä viikonloppuvapaa. Olen koko viikon välttänyt kuntosalin erityisen hyvien tekosyiden avulla. Alan olla välttelyn ammattilainen. En ole varma onko se hyvä vai huono asia. Ainahan on hyvää osata joku taito. Mutta toisaalta jos välttelen viemästä itseäni juoksumatolle, se näkyy yllättävän nopeasti navan korkeudella. Jos välttely näkyisi rinnan korkeudella, voin vannoa, etten liikkuisi milliäkään tulevaan vuoteen. Kunnon bosat ovat kivemman näköiset kuin kunnon jenkkakahvat.
Huomenna aion olla venkuilematta ja kipaista jumpalle heti aamusta. Lapsukainen ei lämmennyt junaideastani toteutukseen asti, mutta olen aikuinen nainen ja selviän siitä (hah hah, aivan varmasti, mä kostan sille). Päätimme katsoa päiväleffan ja uskon, että meillä on taas kivaa. Huomenna pidän myös siivouspäivän. Minulla on tällä kertaa erityisen hyvä motivaatio mopin pyörittelyyn. Illalla tulee muutama ystävä ja vietämme laatuaikaa hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Luulen, että luvassa on myös musiikkia, rupattelua ja naurua. Olen niin innoissani huomisesta, että kävin ostamassa seurueellemme tuliterät coctail-lasit boolin siemailuun. Tai ainakin paria ensimmäistä drinkkiä ajatellen. Sen jälkeen todennäköisesti nousuhumalan villiinnyttämät luolanaiset kömpivät luolistaan ja silmät kiiluen ryystävät ilolientä suoraan kulhosta. Sitten me kaikki ragasdetaan toisiamme ihan hirweesthi. Kun pohja näkyy, saattaa muutamat luolanaisesta kuoriutuneet puumat pakkeloida kimalteet poskipäille ja ruuvata korkkarit jalkaan. Hetkeä myöhemmin paikallisen yökerhon tanssilattialla tulee käymään aikamoinen kopina.
Tämä viikko on muutoin ollut aika tasaista tallaamista. Olen käynyt tarkistamassa sähköpostin keskimäärin 150 kertaa päivässä, mutta en ole saanut vielä vastausta juhannuspyyntööni. Tulin siihen tulokseen, että mosaiikkimaali saa odottaa. Täytyy varmaan ensin harjoitella johonkin lankunpätkään ja sitten tuumata onko lopputulos mieleiseni. Puukalikka on helpompi hävittää kuin kaksi eteisen seinää.
Olen jälleen sohvassa kiinni kuin imukupilla imaistuna. Takapuoli ei yksinkertaisesti irtoa kankaasta. Päinvastoin, taidan valua koko ajan enemmän vaakatasoon. Tiedän, että kohta on lähdettävä illan viimeiselle kävelylle tyttöjen kanssa. Tosin nuo lattialla meditoivat nelijalkaiset eivät edesauta ulosraahautumista. Yritän pitää mielessäni sen, että iltalenkki pelastaa minut aamuyön piinalliselta herätykseltä, kun niistä jomman kumman on päästävä pissalle puolen minuutin sisällä.
Päässäni on tällä hetkellä menossa ajatusmarkkinat. Mietin, että on kaksi vaihtoehtoa. Kerron jonkun kojun antimista ja itseni tuntien selitän siinä sivussa koko markkina-alueen tyhjäksi tai sitten tällä kertaa kirjoitan lyhyimmän blogini ikinä. Valitsen jälkimmäisen, koska pohdinnat päivän polttavista aiheistani on niin raakileita etten tajua niistä vielä yhtään mitään. Täytyy odotella, että jälleen lamppu syttyy ja koen valaistumisen tämän hetkisten aivoitusteni kanssa. Ajatusmarkkinoideni pääteema on motivaatio. Seuraava blogini tulee olemaan niin pitkä, että sen lukemiseen menee ainakin viikko.
Ai niin, mun on tunnustettava jotain. Lupasin itselleni opiskella ranskaa cd-levyltä. Bonzooormadamosellesirvublöö. Ja niin edelleen. En todellakaan ole jaksanut kuunnella sitä siansaksaa. Enkä kuuntele.